19.8.2004

Asian aikaisempi käsittely

A on 15.6.2000 allekirjoittamassaan X:n verotuksen oikaisulautakunnalle toimittamassaan muun muassa nyt kysymyksessä olevaa verovuotta 1997 koskevassa oikaisuvaatimuksessa vaatinut ansiotuloistaan vähentämään tilapäisistä työmatkoista aiheutuneina lisääntyneinä elantokustannuksina verovapaata ateriakorvausta vastaavan määrän. A on ammatiltaan rakennusmies ja hän oli työskennellyt tuloverolain 71 §:n 2 momentissa tarkoitetulla toimialalla, jolla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan. Työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei ollut mahdollisuutta ruokailuun. A:lla ei myöskään ollut varsinaista työpaikkaa. Hän oli vuosina 1994-1998 työskennellyt kaikkiaan kolmen rakennusliikkeen palveluksessa. A on vaatinut 231 päivältä vähennystä yhteensä 8 547 markkaa.

Verovirasto on hyväksynyt A:n oikaisuvaatimuksen ja vähentänyt A:n verovuoden 1997 ansiotulosta vaaditut 8 547 markkaa.

Valitus hallinto-oikeuteenVeroasiamies on vaatinut elantomenojen lisääntymisen perusteella tehdyn vähennyksen poistamista, koska A:lla on verovuonna ollut varsinainen työpaikka. A oli työskennellyt vuonna 1994 kolme kuukautta ja vuodet 1995 - 1997 kokonaan B Oy:n palveluksessa Y:n keskussairaalan työmaalla. Koska työ samassa kohteessa saman työnantajan palveluksessa on jatkunut yli kolme vuotta, A:lle on muodostunut varsinainen työpaikka.

A on vastineessaan vaatinut valituksen hylkäämistä. Y:n keskussairaalan alueella oli kolme eri rakennusurakkakohdetta, sairaalan M-osan laajennus ja korotus vuosina 1994 - 1995, D2-osan lisäsiiven rakennus vuosina 1995 ja 1996 sekä D1-osan saneeraus vuosina 1996 - 1997. Vastineeseen liitetyn karttakopion mukaan kysymys oli saman rakennuskokonaisuuden eri osista. A ei ollut yhdessäkään kohteessa työssä yhtäjaksoisesti kalenterivuotta, vaan vuonna 1997 sairaalan D1-osan työmaalla 200 päivää, D2-osan työmaalla 21 päivää ja M-osan työmaalla 10 päivää. Hänen käsityksensä mukaan saman työnantajan palveluksessa työskenteleminen ei voi muodostaa varsinaista työpaikkaa. B Oy oli tarjouskilpailuissa sattunut voittamaan keskussairaalan kolmen kohteen urakat. Kysymys on edelleen työskentelystä erityisalalla eikä rakentamisen luonne muutu, vaikka työmaat kestävätkin vähän pitempään. Veroasiamiehen vaatimuksen hyväksyminen johtaa verovelvollisten erilaiseen asemaan riippuen työmaan kestosta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on tuloverolain 29 §:n 1 momentti huomioon ottaen hyväksynyt veroasiamiehen valituksen ja kumonnut veroviraston päätöksen.

Päätöksen perusteella veroviraston on tullut muuttaa verotusta ja periä maksamaton määrä korkoseuraamuksineen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina lausunut seuraavaa:

A on ammatiltaan rakennusmies. Hän on vuosina 1994 - 1998 työskennellyt Rakennusliike T:n, B Oy:n ja C Oy:n palveluksessa. Loppuvuonna 1994 sekä vuodet 1995 - 1997 kokonaan hän on ollut työssä B Oy:n Y:n keskussairaalan työmaalla. B Oy:llä on ollut rakennuskohteessa kolme eri urakkakohdetta, joiden työmailla A on työskennellyt. A:lle ei ole vuonna 1997 maksettu päivärahaa tai muuta korvausta elantomenojen lisääntymisestä eikä työnantaja ole järjestänyt hänelle työpaikkaruokailua.

A on työskennellyt toimialalla, jolla erityistä työntekemispaikkaa joudutaan usein vaihtamaan alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi. Yksinomaan sen seikan perusteella, että työnantajan jonkin rakennuskohteen valmistuminen kestää pitkähkön ajan, erityisalan työntekijän työskentelyä kohteessa ei voida pitää pysyvänä eikä rakennuskohdetta varsinaisena työpaikkana. A on kuitenkin työskennellyt yli kolmen vuoden ajan työmailla, joiden urakat ovat kohdistuneet samaan rakennuskokonaisuuteen eikä hän tänä aikana ole ollut työssä muualla sijaitsevissa työkohteissa. Näissä oloissa hän on työskennellyt Y:n keskussairaalan työmaa-alueella vuonna 1997 niin pysyvästi, että työmaa-alueen on katsottava olleen hänen varsinainen työpaikkansa. Hänelle ei siten voida olettaa syntyneen verotuksessa vähennyskelpoisia lisääntyneitä elantokustannuksia eikä veroviraston olisi tullut myöntää hänelle tällä perusteella 8 547 markan määräistä tulonhankkimisvähennystä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja veroviraston A:n veronoikaisuvaatimuksen johdosta tekemän päätöksen saattamista voimaan. Pitkään kestänyttä työskentelyä keskussairaalan työmaalla ei voida katsoa muodostaneen A:lle varsinaista työpaikkaa.

Veroasiamies on esittänyt valituksen hylkäämistä. A on vastaselityksessään uudistanut vaatimuksensa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevä lainkohta ja muut perustelut, päätöksen muuttamiseen ei ole syytä. Hallinto-oikeuden päätös jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Paula Tenkanen.